**Peruutettu koronaepidemian vuoksi!** Tasa-arvopolitiikan suunnanmuutoksia -kirjan julkistamistilaisuus

julkistamistilaisuus_posteri-724x1024

 

TERVETULOA

Tasa-arvopolitiikan suunnanmuutoksia: Talouskriisistä tasa-arvon kriiseihin

JULKISTAMISTILAISUUTEEN

6.4.2020 klo 17.00-18.30 Tiedekulmaan

Miten talouskriisi vaikuttaa tasa-arvoon?  Muuttuuko tasa-arvo-oikeus kun politiikka muuttuu?

Onko sukupuolten palkkaeroa mahdollista haastaa sopimusjärjestelmän sisällä? Entä kansalaisaktivismin kautta? Tyytyvätkö julkisen sektorin naisalat ikuiseen palkkakuoppaansa?

Millaisia ovat sosiaali ja terveyspolitiikan sukupuolittavat käytännöt? Onko vanhuus tasa-arvoista?

Mitkä ovat suomalaisen tasa-arvopolitiikan uudet tuulet, sokeat pisteet ja haasteet?

Ohjelma

17.00-17.15

Kirjan esittely 

Johanna Kantola, Paula Koskinen Sandberg ja Hanna Ylöstalo

17.15-18.30

Paneeli

Tasa-arvopolitiikan suunta muuttui: Miten, miksi ja mitä nyt ja tulevaisuudessa? 

Jukka Maarianvaara (Tasa-arvovaltuutettu)

Kevät Nousiainen (Professori, emerita, Turun yliopisto)

Linda Pelkonen (YLE, toimittaja)

Saara-Sofia Siren (kok, kansanedustaja)

Nitin Sood (Fem-R ry. ja Miehet ry. perustajajäsen)

Puheenjohtaja Anna Elomäki (Tampereen yliopisto)

Kirja on ilmestunut maaliskuussa 2020. Lisää tietoa Gaudeamuksen sivuilta: https://www.gaudeamus.fi/tasaarvopolitiikka/

Kirjan kansi

Nomination for 2019 SAGE Prize for Innovation/Excellence

A while back, me and my co-authors Maria Törnroos and Roosa Kohvakka received some exciting news. Our article “The Institutionalised Undervaluation of Women’s Work”. published in Work, Employment and Society, was nominated for the 2019 SAGE Prize for Innovation/Excellence.

The SAGE Prize for Innovation and Excellence is awarded annually to one paper in each of the BSA’s prestigious journals: Cultural Sociology, Sociological Research Online, Sociology and Work, Employment and Society. The prize will be awarded to the paper published in the previous year’s volume judged to represent innovation or excellence in the field.

I’m particularly proud of this achievement since this article can be considered my early work. The data was collected years before I started to do my PhD, in an action research project in which I worked for three years. The idea initiated during that time based on what I observed in case organizations. I decided to write an article about the topic during my second year of PhD studies. I persuaded Roosa to join the project and later on, Maria. This is indeed a major accomplishment for Finnish junior scholars and one co-author who actually works as a consultant. Well done, all of us!

Helsingin kaupungin tasa-arvopalkinto Ei leikkirahaa-kansanliikkeelle

Olen tutkimuksen ohella osallistunut kansalaisaktivismiin samapalkkaisuuden edistämiseksi. Työ on tuottanut tulosta ja varhaiskasvatusalalle on saatu palkankorotuksia. Tämä on ensimmäinen askel alan nostamiseksi palkkakuopasta. Kansalaisaktivismi on saanut myös tunnustusta: Helsingin kaupunki myönsi ensimmäisen jakamansa tasa-arvopalkinnon Ei leikkirahaa-kansanliikkeelle tasa-arvon päivänä 19.3.2019! Lue tiedote täältä.

Ote palkinnon perusteluista:

“Vuosi sitten perustettu Ei leikkirahaa -liike on kerännyt taakseen suuren joukon varhaiskasvatuksen ammattilaisia, palvelun käyttäjiä, asiantuntijoita ja tukijoita. Se on onnistunut nostamaan julkiseen keskusteluun paitsi naisvaltaisen varhaiskasvatusalan matalan palkkauksen, myös muita tärkeitä tasa-arvoteemoja, kuten työelämän sukupuolittuneisuuden sekä varhaiskasvatuksen merkityksen varsinkin naisten työssäkäynnin mahdollistajana. Laadukas varhaiskasvatus, joka nojaa naisvaltaisen työvoiman ammattitaitoon, on hyvän arjen perusedellytys useille helsinkiläisille, myös kaikkein nuorimmille kaupunkilaisille.”

Palkinnonjako

Sukupuolten palkkaero on (työmarkkina)politiikkaa

Kirjoitin blogin julkaistavaksi 19.3.2019 Minna Canthin päivän kunniaksi. Tässä se on!

Sukupuolten väliset palkkaerot eivät ole seurausta vain yksilöiden valinnoista, vaan niitä tuotetaan ja voidaan purkaa poliittisin keinoin. Suomessa tasa-arvopolitiikkaa muotoillaan kolmikantaisissa työryhmissä, joissa työmarkkinajärjestöillä on suuri valta. Vallan kulisseissa toimitaan usein myös tasa-arvopolitiikan tavoitteita vastaan, kirjoittaa Paula Koskinen Sandberg.

Sukupuolten palkkaero on Suomessa noin 16 prosenttia. Ero on kaventunut hitaasti. Sitkeä palkkaero palautetaan julkisessa keskustelussa usein työmarkkinoiden segregaatioon eli siihen, että naiset ja miehet työskentelevät eri aloilla ja eri tehtävissä. Tällöin ajatellaan ongelman ratkeavan, jos erityisesti naiset siirtyvät enenevissä määrin miesvaltaisille aloille. Eri alojen palkkatasoja ei kyseenalaisteta.

Toisaalta ajatellaan myös, että työpaikkatasolla voi esiintyä palkkasyrjintää, jota voisi ehkäistä palkkojen suuremmalla avoimuudella. Palkka-avoimuutta onkin pidetty yhtenä keinona edistää samapalkkaisuutta eli sitä, että samasta ja samanarvoisesta eli yhtä vaativasta työstä maksetaan samaa palkkaa sukupuolesta riippumatta.

Voisiko kahvihuoneen seinältä tai työpaikan intranetistä löytyvä listaus työntekijöiden palkoista sitten auttaa vähentämään palkkasyrjintää? Tammikuussa 2019 sosiaali- ja terveysministeriö asetti kolmikantaisen työryhmän käsittelemään palkka-avoimuutta yhtenä keinona edistää samapalkkaisuutta ja vähentää palkkasyrjintää työpaikoilla.

Suomessa tyypilliseen tapaan kaikki työmarkkinakeskusjärjestöt ovat palkka-avoimuutta selvittävässä työryhmässä edustettuina. Jo helmikuussa erilaisia kantoja edustavat Elinkeinoelämän Keskusliitto EK ja Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK olivat julkisuudessa teettämiensä selvitysten kanssa. Selvitysten oli selvästi tarkoitus viedä keskustelua palkka-avoimuudesta järjestöjen haluamaan suuntaan. Erityisesti EK onnistui julkisuuspelissään hyvin, ja suomalainen media uutisoikin siitä, että suomalaiset eivät halua palkkojen avoimuutta. Lue koko teksti täältä.

Blog for LSE Business Review

I recently wrote a blog for LSE Business Review, together with Roosa Kohvakka. The blog is based on our (co-authored with Maria Törnroos) article “The Institutionalised Undervaluation of Women’s Work: The Case of Local Government Sector Collective Agreements”, published 2018 in Work, Employment and Society. Read the blog below.

The institutionalised undervaluation of women’s work: what can we do about it?

Equal pay is often viewed as a fundamental marker of gender equality. As a target, it is also notoriously difficult to achieve. Despite a variety of policy measures, including equal pay legislation, adopted to promote equal pay, the gender pay gap persists around the globe. Recent equal pay disputes include the ones in private sector organisations, such as Tesco and the BBC, but also disputes in public sector organisations, such as the Birmingham and Glasgow local governments. Similar issues exist in Nordic countries, including Finland, which are otherwise known as model countries for gender equality.

We argue that one of the main contributing factors behind the gender pay gap is the undervaluation of women’s work, which has become institutionalised within the structures of labour market practices, such as collective bargaining. For equal pay, we must acknowledge the monetary value of feminised work and work done by women. Continue reading.

Jenny+ on women and money

I recently appeared on TV, in Jenny+. The episode “Raha ei tule kiltin tytön luo” (roughly translates as “Money does not come to nice girls”), discussed economic questions relevant for women such as investing, cost of parental leave, equal pay and undervaluing feminized work. Watch the whole episode (in Finnish) here!

 

Jenny + 2