What’s new?

Our article in thematic issue of WES

Academic publishing processes are notoriously slow. This article, the first version of which appeared in my thesis in 2016, and which I started to write in 2015 already, was finally included in an issue of Work, Employment and Society, after a wait of more than a year. It was first published online in 2017 but had to wait for its turn to be included in an issue. But never mind, here it is, in a thematic issue of WES on gender inequality at work! I’m so proud!

The article, called The Institutionalised Undervaluation of Women’s Work: The Case of Local Government Sector Collective Agreements, is co-authored with my brilliant collegues Maria Törnroos and Roosa Kohvakka.

Here’s the abstract:

This article analyses the role of collective agreements in institutionalising and legitimising the undervaluation of work conducted by women. The undervaluation of women’s work has been identified as one of the main causes of the gender pay gap. Despite this, it continues to escape many of the policy measures on gender pay equity that focus on establishing wage discrimination. The Finnish local government sector provides an interesting case for research on undervaluation, as it has several collective agreements and several wage determination systems for different employee groups. However, a local authority is a single employer, and is obliged by law to treat all employees equally. Although the processes of wage determination vary across different national contexts, institutionalised undervaluation is very likely among highly feminised jobs and occupations worldwide. This article sees wages as social practices that reflect and are shaped by institutional, societal and historical contexts.

If you would like to read the entire paper but don’t have access, feel free to contact me!

Kodin Kuvalehti 13.6.2018: Tutkija Paula Koskinen Sandberg: ”Naisten palkat säädettiin tahallaan alemmiksi”

suorat-sanat_paulakoskinensandberg

Photo: Amanda Aho

”Työnantajasta on kiusallisempaa maksaa pientä palkkaa miehille kuin naisille”, sanoo tutkija Paula Koskinen Sandberg. Hän on mukana Ei leikkirahaa -kansanliikkeessä, joka ajaa palkankorotusta lastentarhanopettajille.

Nykyään usein väitetään, että naisten ja miesten palkkaero johtuu vain yksilöiden valinnoista työmarkkinoilla. Tämä ei pidä paikkaansa.

Esimerkiksi: Vuonna 1945 valtioneuvosto teki palkkasääntelypäätöksen, jossa asetettiin ohjepalkat kaikille aloille. Naisen palkan piti olla 70 prosenttia miehen palkasta. Ei enempää eikä vähempää. Pidettiin itsestään selvänä, että naisen työ on vähemmän arvokasta kuin miehen.

Ennen tätä palkkasääntelyä naisten palkat olivat vielä huonommat. Päätös oli voimassa kymmenisen vuotta. Lue koko juttu täältä.

Lastentarhanopettajien palkat, palkkakartelli ja #eileikkirahaa-kansanliike

(Written by Paula Koskinen Sandberg, published in Politiikasta.fi)

Pääkaupunkiseudulla paljastui hiljattain palkkakartelli, jossa Helsinki, Espoo ja Vantaa olivat sopineet, etteivät kilpaile lastentarhanopettajien palkoilla. Samaan aikaan kun kunnat pitävät palkkoja tietoisesti alhaalla, kunnissa on pula lastentarhanopettajista ja satoja työpaikkoja täyttämättä.

Julkinen sektori on tyypillisesti profiloitunut kohtuullisen rehtinä työnantajana. Tähän imagoon uutisointi palkkakartellista iski särön ja aiheutti laajamittaista kritiikkiä.

Uutinen palkkakartellista ravisteli yleistä käsitystä palkkojen määräytymisen perusteista. Kävi ilmi, että naisenemmistöisten tehtävien palkat eivät suinkaan ole muotoutuneet matalammiksi markkinoilla, vapaassa kilpailussa työvoimasta. Uutinen palkkakartellista paljasti rakenteet sekä toimijat, jotka tietoisesti alihinnoittelevat naisten tekemää työtä ja pitävät palkat alhaalla. Lue lisää.